Viime kuukausien kasvua on tukenut etenkin teollisuuden ja maatalouden tuotannon suotuisa kehitys. Sitä vastoin kulutuskysyntä on ollut vaisumpaa huolimatta siitä, että venäläisten käytettävissä olevat tulot ovat viime kuukausina kasvaneet nopeammin kuin vuosiin. Toisaalta venäläisten ostovoima on supistunut huomattavasti viime vuosina, kun otetaan huomioon hintojen nopea nousu. Ostovoimaan suhteutettuna venäläisten käytettävissä olevat tulot ovat nyt suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2011.
Alkuvuoden heikon kehityksen vuoksi Venäjän BKT:n kasvun odotetaan BOFITin tuoreessa ennusteessa, kuten useimmissa muissakin ennusteissa, jäävän tänä vuonna 1 prosentin tuntumaan, mutta kiihtyvän ensi vuonna lähelle 2 prosenttia. Talouden kasvua vetää julkisen sektorin menojen lisääminen. Yksityisen sektorin kulutuksen ja investointien odotetaan kehittyvän huomattavasti vaatimattomammin. Vaikka maailmantalouden maltillinen kasvu pitää vientikysynnän vaimeana, odotetaan Venäjän viennin kasvun kohenevan ensi vuonna hieman muun muassa Venäjän ja Kiinan välille avattavan kaasuputken myötä. Myös Venäjän tuonnin kasvun ennakoidaan kiihtyvän maltillisesti muun muassa julkisen sektorin investointiprojektien tukemana. Tuonnin kasvua kuitenkin hillitsevät Venäjän tuonninkorvauspyrkimykset, joten kasvun odotetaan jäävän lähivuosina 1,5–2 prosenttiin.
Venäjän lyhyen aikavälin talouskehityksen kannalta keskeinen riski on tuttuun tapaan öljyn hintakehitys. Raakaöljyn, öljytuotteiden ja maakaasun osuus Venäjän tavara- ja palveluviennistä saamista tuloista on edelleen lähes puolet. Venäjä on kuitenkin viime vuosina jälleen säästänyt öljy- ja kaasutuloja vararahastoonsa, joka muodostaa hyödyllisen puskurin öljyn hinnan laskun tai muiden huonojen uutisten varalle. Rahastoon on karttunut likvidejä eli nopeasti käyttöön otettavissa olevia varoja jo lähes 100 miljardin dollarin arvosta (vastaa noin 6 prosenttia BKT:stä). Se on suunnilleen saman verran kuin Venäjä käytti rahastovaroja talouden tukemiseen vuosina 2015–2017 öljyn hinnan voimakkaan pudotuksen ja länsimaiden Venäjälle asettamien pakotteiden seurauksena.
Pidemmällä aikavälillä Venäjän kasvunäkymät eivät ole kohentuneet. Maan talouden kasvupotentiaaliksi arvioidaan edelleen noin 1,5 prosenttia vuodessa, jos talouden rakenteisiin ei tehdä merkittäviä uudistuksia. Venäjän potentiaalinen kasvuvauhti on siis samaa luokkaa kuin vaikkapa Suomessa tai euroalueella kokonaisuutena. Venäläisten keskimääräinen tulotaso on kuitenkin huomattavasti matalampi etenkin viime vuosien heikon kehityksen jälkeen. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuoreen arvion mukaan maiden väliset hintaerot huomioon ottava ostovoiman suhteen korjattu BKT asukasta kohden oli viime vuonna Venäjällä noin 28 800 dollaria. EU-maiden keskiarvo oli 43 200 dollaria ja esimerkiksi Suomen 46 600 ja Viron 34 200 dollaria. Ukrainassa vastaava lukema taas oli vain 9 300 dollaria.
Venäjän kaltaisessa valtavassa maassa keskimääräiset luvut voivat kuitenkin piilottaa taakseen hyvin laajaa alueellista vaihtelua. Rikkaimmilla alueilla kuten Moskovassa sekä suurimmilla öljyn- ja kaasuntuotantoalueilla keskimääräinen tulotaso on moninkertainen eteläisen Venäjän köyhimpiin alueisiin verrattuna, vaikka erot hintatasoissakin otettaisiin huomioon. Tulotason alueellisen vaihtelun lisäksi myös tulonjako on Venäjällä melko epätasaista. Venäjän tilastolaitoksen mukaan tulonjaon tasaisuutta kuvaava Gini-kerroin oli Venäjällä viime vuonna 0,41. Gini-kertoimen arvo vaihtelee 0 ja 1 välillä. Arvo 0 tarkoittaa, että kaikkien kansalaisten tulot ovat yhtä suuret ja arvo 1 tarkoittaa kaikkien tulojen keskittymistä yhdelle henkilölle. Maailmanpankin tilastojen mukaan tulonjaon epätasaisuus on Venäjällä kansainvälisesti vertailtuna samaa luokkaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Kiinassa. Tasaisinta tulonjako on tyypillisesti muun muassa Pohjoismaissa (Gini-kertoimen arvo alle 0,3) ja epätasaisinta monissa Etelä-Amerikan ja Afrikan maissa (Gini-kertoimen arvo yli 0,5). Myös tulonjaon epätasaisuus vaihtelee Venäjällä alueittain: epätasaisinta tulonjako on varakkaimmilla alueilla eli Moskovassa sekä suurimmilla öljyn- ja kaasuntuotantoalueilla, kun taas tasaisimman tulonjaon alueiden joukossa on muun muassa Karjalan tasavalta. Tarkasteltaessa tulojen sijasta varallisuuden jakautumista Venäjä kuuluu kuitenkin kaikkein epätasa-arvoisimpien maiden joukkoon, koska siellä hyvin suuri osa varallisuudesta on keskittynyt hyvin pienelle joukolle ihmisiä.
TEKSTI Heli Simola, Vanhempi ekonomisti, SUOMEN PANKIN SIIRTYMÄTALOUKSIEN TUTKIMUSLAITOS BOFIT
KUVAT Svetlana Aleksejeva