Kirjailijan helvetti on kuitenkin hiihtäjän paratiisi, sillä Siperian vanhimmassa miljoonakaupungissa aurinko paistaa 300 päivää vuodessa ja maa on lumen peitossa puolen vuoden ajan.
Maan lisäksi myös Omskin poliittinen historia on lumivalkoinen, sillä bolsevikkikumouksen jälkeen amiraali Aleksandr Koltshakin hallitus julisti Omskin Venäjän pääkaupungiksi.
Neuvostoaikaan Venäjän sisällissota 1917-1922 kuvattiin vain voittajan eli punaisten näkökulmasta.
Viime vuosikymmenten aikana myös valkoisen puolen kuvaukset ovat lisääntyneet. Koltšak on saanut jopa patsaan Omskiin.
Siperian Chicago
Omsk oli jo keisarinaikaan tunnettu Venäjän Chicagona, Siperian teollisena keskuksena. Kehityksen katalysaattorina toimi Trans-Siperian rautatien rakentaminen 1890-luvulla. Se teki Omskista logistiikkakeskuksen.
Omsk sai Toisen maailmansodan aikaan uuden vahvan kasvuruiskeen, kun etulinjan kaupungeista kuten Leningradista ja Moskovasta evakuoitiin sotateollisuutta turvaan Uralin taakse. Näin Omskista tuli sotateollisuuden keskus.
Sodan jälkeen kaupunki tuli tunnetuksi lentokone- ja aseteollisuudestaan sekä erityisesti avaruusteollisuuden huippuosaamisesta. Kaupungin tehtailla rakennettiin muun muassa avaruusasemia.
Kompurointikauden jälkeen kaupungin sotateollinen kompleksi on päässyt jälleen jaloilleen ja sen suurin ylpeys on UralVagonZavodin uuden ajan panssarivaunu T 14 Armata. Se on puoleen vuosisataan ensimmäinen aivan puhtaalta pöydältä suunniteltu taistelupanssarivaunu. Armata perustuu teräs- ja komposiittipanssaroinnin lisäksi aktiivipanssarointiin eli se pystyy tuhomaan vastustajan vaunua lähestyvät ammukset jo ennen niiden osumista.
Halli kuin tankki
Neuvostoliitossa ryhdyttiin 1950-luvulla voimakkaasti hyödyntämään Siperian öljyä sekä kaasua. Se oli jälleen uutta polttoainetta kasvulle. Kaupunkiin rakennettiin muun muassa öljyjalostamo ja Omskia ryhdyttiin kutsumaan öljytyöläisten kaupungiksi ja sitä se on edelleenkin, sillä Gazprom Neft on kaupungin suurin työantaja ja veronmaksaja.
Gazprom on myös Venäjän jääkiekkoliigan KHL:n pääsponsori ja tukee vahvasti siperialaisia seuroja.
Yritys siis osoittaa sosiaalista vastuuta ja yrityskansalaisuutta tarjoamalla vastikkeeksi luonnonvaroista hyvää lätkäviihdettä hienossa hallissa. Omsk Avangardin kotiareena tosin muistuttaa arkkitehtuuriltaan Armata-tankkia.
Raimo Summanen luotsasi Avangardia kolmesti (2010-2011, 2012, 2014-2015) ja vei joukkueensa jopa Gagarin Cupin finaalin. Hänet muistetaan Omskissa edelleenkin vahvasti jääkiekolle omistautuneena valmentajana. Summasen tyyli oli siperialaisfanien makuun.
Seksiä saunassa
Siperian suuri poika Grigori Rasputin tapasi mittailla lihan ja hengen keskinäistä voimasuhdetta menemällä saunaan prostituoitujen kanssa. Kylpiessään tyttöjen kanssa hän koetteli uskonsa lujuutta, mutta joutui varsin usein toteamaan lihan voiton hengestä.
Venäjällä yleiset saunat ovat sananmukaisesti hyvin yleisiä, sillä meikäläisistä kerrostaloista tuttu hikikoppikulttuuri ei ole vielä kovinkaan voimallisesti levinnyt naapuriin.
Käyn mielelläni julkisissa saunoissa, sillä niissä kuulee parhaat jutut. Pietarissa suosikkini on Jamskie Banja, jossa ainakin Dostojevski, Musorgski ja Lenin kävivät. Ehkä Rasputinkin.
Niinpä suuntasin Omskissa puhtain mielin pakkasia pakoon majapaikkani lähellä Seitsemännellä Pohjolankadulla sijaitsevaan julkiseen saunaan. Siellä jouduin hyvin rasputinmaiseen tilanteeseen. Saunassa oli menossa nimittäin orgiat ja saunaemäntä marssitti eteeni viisi seuralaisehdokasta, joista valita kumppani, tai useampi. Vaikka siperialaistytöt ovat hyvin kauniita, niin hyvällä omallatunnolla voin todeta, että tapauksessani henki voitti lihan, eikä siitä kukaan mitenkään pahastunut. Toivottivat vain ystävällisesti kaukaisen vieraan tervetulleeksi joku toinen kerta.
Rasputinin kotikaupungissa Omskin naapurikaupunki Tymenissa sijaitsee muuten Spa Rasputin. Jo nimen tähden sinne ei vahingossa erehdy.
Mies joka teloitutti itsensä
Punaiset teloittivat valkoisten joukkojen johtajan amiraali Aleksandr Koltšakin Irkutskissa 7. Helmikuuta 1920. Aikalaiskertomuksen mukaan hän oli kysynyt teloittajiltaan, ”Onko joukossanne Venäjän armeijan upseeria, sillä ohjesäännön mukaan upseerin teloitus vaatii upseerinarvoisen komentajan.” Tällaista ei ollut, joten Koltshak oli todennut, että ”siinä tapauksessa sessa annan itse tulikomennon.” Ja näin oli tapahtunut.
Tätä ennen Koltshak oli toiminut Omskissa ensin vastavallankumouksellisten sotaministerinä ja sen jälkeen valkoisen hallituksen valtionhoitajana eli diktaattorina. Ensi alkuun Koltshakilla oli sotaonni puolellaan ja joukot etenivät Uralin ylitse kohti Moskovaa, mutta sitten miehet ja huolto uupuivat. Punaiset pääsivät niskan päälle ja etenivät Omskiin kenraali Tuhatshevskin johdolla. Koltshak yritti paeta maasta Vladivostokin kautta, mutta ei päässyt kuin Irkutskiin asti.
Kasakkajohtaja Grigori Semenovin mukaan valkoisten tappio johtui keskinäisestä epäluottamuksesta. Valkoinen Omsk oli pullollaan juoruja ja juonitteluja ja niihin ottivat innolla osaa kaikki hallinnossa toimineet vahtimestareista ministereihin. Korruptio oli niin huimaa, että keskuspankin kultavarantokin katosi teille tietymättömille.
Tilannetta pahensi elintarvike- ja asuntopula, joka syntyi kun pakolaisvirrat suuntasivat Omskiin.
Tyytymättömyys nousi samaan tahtiin hintojen kanssa. Niinpä punaiset valtasivat Omskin 14.11.1919 ilman mainittavaa vastarintaa ja vangitsivat 50 000 valkoista sotilasta.
Lähes 100 vuoden kuluttua amiraali Koltshak on palannut tavallaan kaupunkiin, sillä hänen patsaansa seisoo keskeisellä paikalla Lenininkadun alkupäässä. Myös Koltshak nimeä kantava ravintola on hyvin suosittu kaupunkilaisten kohtaamispaikka. Siellä saman katon alla toimii erinomainen irkkupubi ja loistava italialainen ruokaravintola. Lenininkatu 23:ssa toimivan Taidemuseon rakennus oli vallankumousta ennen Siperian kuvernöörin palatsi ja sisällissodan aikaan Koltshakin esikuntarakennus. Amiraali on siis rehabilitoitu.
Entä jos valkoiset olisivat voittaneet? No ainakin bolsevismin kukistuminen olisi vienyt sosialistista liikettä rauhanomaisempaan suuntaan, mutta toisaalta Suomen itsenäistyminen olisi joutunut vaakalaudalle, sillä valkoiset eivät hyväksyneet Venäjän paloittelua. Ehkä Hitlerin valtaan nousukin olisi jäänyt kokematta?
Miksei Mannerheim?
Mannerheimia ihaillaan Venäjällä koska hän lienee ainoa valkoinen henkiin jäänyt kenraali, josta ei tullut juoppoa tai taksikuskia Pariisiin. Näin hänellekin olisi saattanut käydä, mutta Suomen sisällissota tarjosi Mannerheimille uuden uraputken. Ihailu ei kuitenkaan ole varauksetonta. Siinä missä Koltšakin patsas on saanut olla rauhassa Omskissa, Mannerheimin muistolaatta joutui toistuvan ilkivallan kohteeksi Pietarissa ja siksi se siirrettiin valvottuihin sisätiloihin. Näitä kahta tapausta erottaa Uralvuoriston lisäksi myös se, ettei Koltšak osallistunut Leningradin piiritykseen.
Siperia opettaa
Dostojevski oli nuorena radikaali ja vanhana konservatiivi. Nuoruudessaan hän oli sosialisti ja vangittiin sen vuoksi vuonna 1849 ja tuomittiin kuolemaan, mutta viime hetkellä armahdettiin ja lähetettiin vakileirille Omskiin. Siperiasta mies palasi kiihkeänä kristittynä ortodoksina ja kansallismielisenä konservatiivina, mutta ei kuitenkaan moralistina, mikä asianlaita on helposti tuotannosta havaittavissa, joskin Riivaajissa ja Kellariloukussa hän pilkkaa uudistusmielisiä aikalaisia.