Suomi-Venäjä-Seuran pääsihteerinä vuodesta 1989 toiminut Merja Hannus jäi omasta pyynnöstään eläkkeelle viime vuoden lopulla. Joulukuun alussa seuravaltuusto valitsi hänen seuraajakseen filosofian maisteri Niina Sinkon. Hänen pestinsä pääsihteerinä alkoi vuoden alusta.
– Oli aika vaikuttavaa, että edellinen pääsihteeri jäi tehtävästä eläkkeelle, ja oli työskennellyt tässä niin pitkään. Se lisäsi kiinnostustani. Täällä ihmiset ovat olleet seuratoiminnassa tosi pitkään, ja tekevät selkeästi pitkäjänteistä työtä, Sinkko sanoo.
Hänen Venäjä-innostuksensa alkoi jo lapsena kieliopintojen kautta. Lappeenrannan Lönnrotin koulussa venäjä oli Sinkon ensimmäinen vieras kieli, ja hän luki pitkän venäjän myös Lyseon lukiossa. Venäjän opetuksessa oli ollut pieni tauko, vaikka Lönnrotin koululla oli pitkät perinteet kielikouluna.
– Silloin 1990-luvun taitteessa oli iso juttu, kun venäjän opetus alkoi uudelleen. Meillä oli jo pienestä pitäen ihania ruohonjuuritason Venäjä-kontakteja.
Luokkaretki Viipuriin tutustutti Sinkon ystäväperheeseen, josta hän sai ensimmäiset omat venäläiset ystävänsä. Myös SVS on hänelle tuttu jo kouluajoilta.
– Lähdimme kavereiden kanssa SVS:n kielikurssille yhdeksännen luokan päätyttyä, Sinkko muistaa.
Hän sai seuralta myös stipendin venäjän opiskelua varten.
– Se oli markka-aikaan iso raha.
Kiinnostus kieleen vei Sinkon Joensuun yliopistoon opiskelemaan venäjän kieltä ja kulttuuria. Hän opiskeli myös ruotsia ja suoritti opettajan pedagogiset opinnot, joten ura koulumaailmassa oli luontevaa jatkoa opinnoille. Sinkko on opettanut venäjää, ruotsia ja englantia.
Koko työhistoriaansa hän ei ole ollut opettajana. Sivuaineena Venäjän metsätaloutta lukenut nuori maisteri pääsi hyödyntämään kieliosaamistaan myös UPM-Kymmenen Kaukaan tehtaalla tulkkina eri hankkeissa.
Koulumaailmasta hyödyllisiä kontakteja
Viime vuodet Sinkko on toiminut Helsingin Kaarelassa Suomalais-venäläisessä koulussa venäjänkielisen opetuksen apulaisrehtorina. Se on Suomen suurin venäjän kielen ja kulttuurin opetukseen erikoistunut yleissivistävä koulu, jossa voi opiskella A1-venäjää alakoulusta lukioon.
Aiemmin hän oli Itä-Suomen suomalais-venäläisessä koulussa, ja on tehnyt työnsä ohella Opetushallitukselle oppikirjoja, joita opiskellaan koko maassa.
– Apulaisrehtorin työssä SVS tuli laajemmin tutuksi, erityisesti sen venäjän kielen opetuksen edistämiseksi tekemä työ.
Suomalais-venäläisellä koululla on paljon samoja yhteistyökumppaneita kuin ystävyysseuralla; Cultura-säätiö, Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus sekä tietenkin suurlähetystö. Niitä kontakteja Sinkko voi käyttää myös uudessa työssään.
– Halusin kokeilla jotakin myös koulutuksen ulkopuolelta.
Taustansa ansiosta SVS:n toiminnassa on Sinkolle paljon entuudestaan tuttua, mutta paljon myös uutta.
– Suomalais-ugrilaisten sukukansojen yhteistyö on minulle ehkä tuntemattomin kenttä. Ja sen hahmottaminen, että SVS:n toiminta on valtakunnallista, on iso ero edelliseen työhön.
Toimintaa on täytynyt sopeuttaa
Suomi-Venäjä-Seura täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Juhlavuotensa kynnyksellä seura on joutunut sopeuttamaan toimintaansa valtionavustusten leikkauksiin. Jäsenmaksujen ja hankekohtaisen rahoituksen ohella seura rahoittaa toimintansa opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksella.
Avustus oli jo viime vuonna yli viisi prosenttia edellisvuotta pienempi, tänä vuonna leikkaus on edelleen 15 prosenttia.
– Se on tosi iso pudotus. On pakko tehdä aika isoja muutoksia organisaatiossa, Sinkko sanoo.
Hänen edeltäjänsä kävi seuran henkilöstön kanssa yt-neuvottelut, joiden seurauksena henkilöstön määrää vähennettiin yli viidellä henkilötyövuodella. Osa vähennyksistä tapahtui osa-aikaistuksina. Yksi sopeutustoimista oli seuran oman matkatoimiston VenäjänMatkojen lopettaminen. Seuran matkat toteutetaan jatkossa yhteistyössä muiden matkanjärjestäjien kanssa. Tänä vuonna yhteistyökumppani suurimmilla kulttuuri- ja tapahtumamatkoilla on Lähialuematkat. Viisumipalveluja on tarkoitus jatkaa, vaikka omaa matkatoimistoa ei enää olekaan.
– Ei ole helppo aloittaa tilanteessa, jossa toiminta on supistunut niinkin voimakkaasti. Toisaalta seuralla on ehkä hyväkin tilanne tarkastella toimintojaan, ja miten Suomen suurin ystävyysseura jatkossa toimii, uusi pääsihteeri pohtii.
Seuralla on 173 osastoa, 11 000 henkilöjäsentä ja 234 yhteisöjäsentä. Yhteisöjäsenten kirjo on laaja, suuri osa niistä on kuntia ja yrityksiä. Sinkkoa kiinnostaa käynnistää tarkastelu, millaisia muitakin tahoja ystävyysseuraan voisi kuulua yhteisöjäseninä.
– Toivon, että SVS on jokaiselle helposti lähestyttävä kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia kulttuuripalveluja ja aivan ruohonjuuritason kontakteja ihmisille ja erilaisille yhteisöille. Seura tekee isoa työtä rajan ylittävässä partnerihaussa. Vuorovuosina Suomessa ja Venäjällä järjestettävällä kulttuurifoorumilla on siinä iso rooli, joka varmasti entisestään kasvaa, Sinkko määrittelee.
Tänä vuonna kulttuurifoorumi pidetään Venäjän Tulassa syyskuun lopulla. Foorumin aikana toteutuu myös seuran juhlavuoden matka.
Matkailusta ja kulttuurista koko perheen harrastus
Suomessa on yli 70 000 venäjänkielistä. Sinkon mielestä heitä on Suomi-Venäjä-Seuran toiminnassa mukana yllättävän vähän.
– Se on jonkinasteinen yllätys. Venäjänkielinen osa suomalaisväestöstä kannattaisi houkutella tiiviimmin mukaan seuran toimintaan. Venäläistaustaiset kuitenkin käyttävät seuran kulttuuritarjontaa ja käyvät tapahtumissa, olen huomannut sen itsekin.
Pääsihteerin mielestä ystävyysseuralla on myös yllättävän vähän venäjänkielistä viestintää. Hän näkee siinä kehittämiskohteen.
– Järjestötoiminnassa ei tarvitse erotella, mikä osa toiminnasta sopii venäläisille tai suomalaisille, vaan sen on sovittava tasapuolisesti kaikille. Itse toivon toimintaan mukaan kokonaisia lapsiperheitä. Matkailu Venäjälle tai venäläiseen kulttuuriin liittyvät asiat voivat olla koko perheen harrastus samalla tavalla kuin esimerkiksi partio.
Euroopan unionin ja samalla Suomenkin Venäjälle asettamat talouspakotteet eivät ystävyystoimintaa helpota, mutta eivät juuri tule esillekään.
– Kulttuuritapahtumissa pakotteet eivät ole keskustelunaihe. Tavallisten ihmisten kontaktit ovat tärkeitä sellaisinaan, Sinkko sanoo.
Piiriajattelu poistuu, toimistot säilyvät
SVS on uudistamassa organisaatiotaan ensi vuonna. Sitä pohjustavasta sääntöuudistuksesta päätetään kevään seuravaltuustossa.
– Uudistuksen valmistelussa osallistetaan jäsenistöä monipuolisesti. Tilaisuuksia on eri puolilla Suomea.
Tämän hetkisen esityksen mukaan perinteinen piiriajattelu poistuu järjestön säännöistä ja sitä kautta toiminnasta.
– Toimipisteitä ei kuitenkaan ole tarkoitus vähentää. On tärkeää, että seuralla on valtakunnalliset kontaktit ja myös maakunnissa konkreettista tukea osastoille.
Pääsihteerin mukaan seuran organisaation uudistamisella pyritään keventämään hallintoa.
Ensi vuonna tapahtuvat muutokset työllistävät SVS:n väkeä jo juhlavuonna myös venäjän kielen opetuksen edistämisessä, mikä on seuran keskeinen tavoite.
– Tammikuussa 2020 tulevat voimaan uudet opetussuunnitelman perusteet, joiden mukaan koko Suomessa aletaan opiskella vieraita kieliä jo ensimmäiseltä luokalta. Siinä vaiheessa täytyy erityisesti rummuttaa venäjän opetuksen puolesta. Olisi hirveän hyödyllistä, että Suomessa opiskeltaisiin myös muita pitkiä kieliä kuin englantia.
Sinkon mukaan venäjällä menee kieliopetuksen näkökulmasta yllättävänkin hyvin; uusia oppimateriaaleja tehdään paljon eri kouluasteille. Venäjän opettajat ympäri Suomea kaipaavat kuitenkin tukea ja tukimateriaaleja.
– He ovat usein aika yksinäisiä puurtajia, joille oman työn jatkuva markkinointi on tärkeää. Usein he kiertävät koulusta toiseen ja saavat opetusryhmiä sieltä täältä. SVS:n valtakunnallisesti ja paikallisesti jakamat stipendit ovat kouluille tärkeitä kannustinrahoja.