Rakennustyömaata peitellyt aita on purettu vain päivää ennen avajaisia joulukuun alussa 2016. Uusi uljas ravintola paljastuu kaikessa komeudessaan siinä Torkkelinpuiston kulmassa, jossa Yrjö Liipolan Metsän poika on tavoitellut taivasta vuodesta 1932 lähtien.
Reilut kymmenen vuotta sitten alkanut rakennusurakka saa täyttymyksensä. Larisa Fomitshova säteilee.
”Elämä määräsi näin”, toteaa tammikuussa Espilän yrittäjäpariskunta Larisa ja Konstantin Fomitshov. Viipurilaisravintoloitsijat kokevat sekä antaneensa että saaneensa lahjan palauttaessaan yhden sotia edeltäneen Suomen suosituimman ravintolan paikalleen.
Se oli tehtävä, joka piti suorittaa. Tilaisuus, josta ei voinut kieltäytyä.
Sattuman suuri lahja
Viron kohtla-järveläisten Fomitshovien sydän on aina sykkinyt veljeskansalle Suomessa. Vuoden vaihtuessa 1989:ksi Viipuriin muuttanut pariskunta aikoi jatkaa Pietariin, mutta jäikin karjalaiskaupungin koukkuun. ”Ihana ilmapiiri!” vakuuttavat vielä lähes 30 vuoden jälkeen insinööri Larisa ja huonekalurakentaja Konstantin, jotka eivät Viipurista löytäneet koulutustaan vastaavaa työtä.
Sattumalta ravintola-alalle ajautunut pariskunta löysi parempaa: kutsumuksensa.
Syntyivät suomalaistenkin suosikkiravintolat Siesta, Slavjanskaja Trapeza, Matador sekä Pullapoika-konditoria Kalabok.
Suurimmaksi osoittautui kuitenkin rakkaus eli Espilä, johon Fomitshovit törmäsivät parikymmentä vuotta sitten suomalaisystävä Lauri Kousan esiteltyä kuvaa yhdestä Viipurin vanhoista ykkösravintoloista.
”Ihastuimme heti! Niin alkoi matkamme menneeseen.”
Matkasta tuli pitkä ja mutkainenkin. Ongelmia aiheuttivat niin byrokratia kuin rahoitus.
”Tahdoimme rakennuttaa Torkkelinpuistosta ostamallemme tontille alkuperäisen Espilän henkeä kunnioittavan ravintolan. Aluksi kaavailimme Aalto-kirjaston tyylistä funkkista.”
”Lopulta löysimme viipurilaisarkkitehti Larisa Legashovan kanssa yhteisen sävelen. Ongelmia silti riitti. Piti muun muassa huomioida 1500-1600-luvuilla rakennettu Sarvilinnoitus, jonka paikoille Torkkelinpuisto on perustettu. Kivijalan kanssa sai tehdä todella töitä”, Fomitshovit huokaavat.
”Tämä on vasta alkua”
Nyt katse on jo käännetty kohti kesää. Espilän ympäristö pyritään palauttamaan mahdollisimman entiseen muotoonsa, sireenipensaineen ja kymmenine kasvilajeineen.
Suunnitelmissa on niin elävää musiikkia kuin suomalaisiltojakin. Estradille toivotaan sekä suomalaismuusikoita että -kokkeja. 30 hengen työyhteisö pyörittää ravintolaa viikon jokaisena päivänä.
”Teemme koko ajan töitä paremman palvelun eteen.”
Ruokalista on pääosin venäläinen, ja sanalla sanoen runsas. Tavoitteena on myös tarjota sotia edeltäneen Suomen aikalaisherkkuja. 30-luvun menyy on jo harjoituksen alla.
”Olemme vasta alussa”, painottaa Konstantin, pyytäen anteeksi kaikkia mahdollisia käynnistysvaikeuksia. ”Teemme koko ajan töitä paremman palvelun eteen.”
Espilän 300-paikkaiseen kokonaisuuteen kuuluu kaksikerroksinen ruoka- ja juhlasali, olohuonetyylinen aulabaari sekä 50-paikkainen bistro, erillisine sisäänkäynteineen.
Kesäksi avataan terassi, ja sitä ennen – jos isännän haave toteutuu – vanhan viipurilaisesineistön museo.
”Uskomatonta, että onnistuimme toteuttamaan suunnitelman. Olemme niin iloisia suomalaisvieraista, joita on käynytkin paljon.”
Uutta vuotta ehdittiin jo juhlia lämpimissä suomalais-venäläisissä tunnelmissa. Menossa mukana ollut kuusankoskelainen Sami Junnola nimeää Espilän yhdeksi parhaista uudenvuodenbilepaikoistaan.
Hyvä muisto sai nuorenmiehen palaamaan tammikuussa ravintolaan ruokailemaan.
Espiläläisille Samilla on ainakin yksi toive: ”Kannattaisi hankkia wifi.”
Legendaarinen Toropainen
Sosiaalisesta mediasta löytyy jo tarina jos toinenkin tästä aikansa trendiravintolasta, joka nyt uudestisyntyneenä vielä valmistelee kotisivujaan.
Pakko sanoa, että huikea on Espilän historia, Torkkelinpuistosta puhumattakaan!
Kun Viipurin vanhat muurit vuoden 1860 jälkeen purettiin, mukana meni myös Kauppatorilta Äyräpään bastionille johtava tie. Sen paikalle raivattu puisto nimettiin Torkkeli Knuutinpojan mukaan, ja tunnettiin myöhemmin myös Esplanadina.
1880-luvun lopussa puisto sai ensimmäisen, Frans Egid Ehrenburgin perustaman ravintolan. Puurakenteinen Belvedere kuitenkin paloi pian.
1890-luvun lopulla samalla paikalla aloitti Esplanad, joka kansan suussa kääntyi Espiläksi.
Viipurin entisen kaupunginarkkitehdin, Brynolf Blomqvistin suunnittelemaa ravintolaa rakennettiin hitaasti useassa osassa. Soittolavakin tehtiin kahteen kertaan. Ensimmäinen paloi sisällissodassa 1918. Uuden suunnitteli Viipurin oma arkkitehtitähti, Uno Ullberg vuonna 1933.
Legendoja riittää niin ravintolan vuonna 1920 ostaneesta Pekka Toropaisesta kuin seisovasta, yli 100 ruokalajin olutpöydästäkin. Pelkkiä piirakoita oli sen yhdeksän sorttia – ja toki myös hanhenmaksaa, kaviaaria, karjalanpaistia. A vot mikä mitä kaikkea!
Antaumuksellisena ravintoloitsijana Pekka Toropainen, yhdessä Anna-puolisonsa kanssa, vaati huippulaatua niin keittiö- kuin salihenkilökunnaltaankin. Myös Pekan toinen vaimo, Annan sisko Lydia osallistui ravintolatoimintaan.
Ikäneito Rubensin rinnalla
Vuonna 1928 Karjalan Hiitolassa syntynyt kirjailija Eeva Kilpi muistelee Viipurin retkien panneen maalaistytön pään pyörälle. Espilä näytti lähes paratiisilta.
Aikuisiällä Kilpi tutustui Lydia Toropaisen Else-tyttäreen, joka avasi vielä uuden näkökulman Espilään: Sinne pääsivät lapsetkin, joskus jopa auttamaan tarjoiluissa.
Helmikuun 27:ntenä 90 täyttävä Aira Samulin muistelee, kuinka sukulaiset aina sunnuntaisin tarjosivat koko perheelle ruuat Espilässä.
”Söimme niin, että sillä jaksoi eteenpäin puoli viikkoa.”’
Samulinin mukaan Espilän terassi oli ykkösnäyttäytymispaikka, jonne puettiin parhaat puvut ja totta kai korkokengät.
Viipurissa 1928 syntynyt, Kouvolassa asuva Salme Sundström (os. Kaukinen) ehti ennen sotia esiteininä kuljeskella Torkkelinpuistossa, mutta Espilään eivät alaikäiset päässeet.
”Torkkeli oli kesäisin aina täynnä ihmisiä. Istuimme puistonpenkillä swing-musiikkia kuunnellen. Viipurin sotilassoittokunta esiintyi – yhä torvimusiikkia kuullessani palaan muistoissa Viipuriin.”
”Espilä oli viihtyisä ja suosittu ruokaravintola, sen ajan ykköspaikkoja.”
Torkkelia on muistellut myös Karjalassa syntynyt kulttuuripersoona Olavi Paavolainen:
”Esplanadiin verrattuna olivat muut Suomen kaupunkipuistot kuin ikäneitoja Rubensin rehevän kaunottaren rinnalla.”
Puiston loistoonsa palautettu helmi
Talvisodan pommituksissa pitsikoristeinen puuravintola paloi. Ravintoloitsija Toropainen vei ajatuksensa Espilästä Helsinkiin, missä avasi ravintolan uudelleen 1941.
Vuonna 1950 Hotelli- ja ravintolalehdessä kirjoitettiin:
”Muistot Viipurin Espilän järjestämistä teatteri-illallisista ja muista suurista juhlatilaisuuksista elävät jatkuvasti varsinkin vanhojen viipurilaisten keskuudessa… erinomaisista palveluksista kuulu, Viipurissa puiston vehmaitten puitten varjossa toiminut ravintola vaalii edelleenkin hellien vanhoja arvokkaita perinteitään.”
Neuvosto-Viipurissakin Torkkelinpuisto näytti säilyttävän asemansa kaupungin helmenä, nimellä Park Lenina. Lenininpuistona se yhä useimmissa venäjänkielisissä kartoissa mainitaankin.
Vaikka puiston vehreys säilyi, Espilä ei. Pitkään ravintolasta oli jäljellä vain pengerrys.
Aikansa kulkijoita palveli pieni kahvila, jonne vanhemmat saattoivat poiketa lasten mellestäessä viereisessä leikkipuistossa. Oppaissa se nimettiin kaupungin parhaaksi, olihan siellä keinukaruselli ja maailmanpyöräkin.
Tänään leikkipuisto jää väistämättä Torkkelin uuden helmen, loistoonsa palautetun Espilän varjoon, muttei näyttäisi olevan moksiskaan.
Tutustu: Espilä Tripadvisor-palvelussa
Lähteinä käytetty:
– Arvo Vatanen: Viipuri – haavoittunut kaunotar. Studio Arvokirjat 2011.
– Pirjo Hämäläinen-Forslund, Jukka Forslund: Lyhyt matka Viipuriin. WSOY 1989.
– Hotelli- ja ravintolamuseo.